Perusoikeuspulmia peruskoulussa?

Vapaus on monesti hyvin ohutta ja kontrolloitua

Perusoikeudet on määritetty perustuslain toisessa luvussa pykälissä 6 - 23. Perusoikeudet ovat yksilölle turvattuja oikeuksia. Perusoikeudet turvaavat yksilön vapautta julkisen viranomaisen "puuttumiselta".

Perusoikeuksien rajoitukset pitää perustua eduskunnan säätämiin lakeihin. Julkisen viranomaisen toiminnan pitää perustua lakiin.

Peruskoulu ei ole pakollinen, mutta oppivelvollisuus on, oppivelvollisuudesta on säädetty perusopetuslaissa.

Käytännössä lähes kaikki oppivelvolliset suorittavat peruskoulun. Peruskoulussa rehtori ja opettajat voidaan tulkita julkisiksi viranomaisiksi. Kaiken julkisen vallankäytön pitää perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.

Perusoikeusasiantuntijat korostavat, että ensinnäkin kaikki perusoikeuden rajoittamiset pitää perustua eduskunnan säätämään lakiin, ne on oltava mahdollisimman vähäisiä, alaikäisen perusoikeuksia pitää kunnioittaa ja alaikäisyys ei ole peruste rajoittaa perusoikeuksia ja alaikäisen perusoikeuksia pitää rajoittaa mahdollisimman vähän.

Tämä on pähkinänkuoressa perusoikeusproblematiikka.

Keskeisiä perustuslain perusoikeuksia ovat minusta
7§ Oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen, vaikea ajatella, että muut toteutuisivat, jos tätä loukataan. Myös 10§ eli yksityisyyden suoja on koulussa joskus koetteilla.

Pääosa koulutoiminnasta menee pykälien mukaan ja perusoikeuksia ei loukata, mutta oheen kirjaan tilanteita, jotka voivat olla perusoikeuksien kannalta pulmallisia.

Peruskoulussa varsinkin liikunnan tunnit voivat olla ongelmallisia, aiemmin (toivottavasti ei enää) lapsia patistettiin suihkuun liikuntatuntien jälkeen. Jos opettaja suorittaa "valvontaa liian tarkasti" on tämä minusta perusoikeuksien kannalta pulmallista. Jo pelkkä suihkupakko voi olla minusta perusoikeuksien rajoittamista. Lukio-opiskelijaakaan ei voi velvoittaa suihkuun. Jos lapsen kehityksessä on pulmia, ne kuuluvat terveydenhoitajalle, jos lasta ei kotona kohdella "kunnolla", opettajan kuuluu tehdä lain mukaan lastensuojeluilmoitus. Lastensuojeluilmoitusta minusta ei tehdä siitä, että lapsi ei käy koulussa silsaisissa tiloissa alasti suihkussa jonkun valvonnassa tai "pakottamana". Tämä minusta osoittaa lapsen taholta jopa vastuullista käytöstä, eli minusta mahdolliset pakkopesut ovat perusoikeuksien vastaisia. Hygieniaongelma olisi helppo ratkaista asianmukaisilla pukutiloilla ja pesujärjestelyillä tai tuntien sijoittamisilla.

Liikunnantunnilla tulee muitakin tilanteita, joissa voidaan rajoittaa henkilökohtaista koskemattomuutta.

Omana kouluaikana opettajat lukivat äidinkielen aineita ääneen tunnilla. Tämä voisi olla minusta perusoikeusloukkaus, samoin kun se, että puhutaan kaikkien kuullen oppilaiden sairauksista, vanhempien ammateista, varallisuudesta ja kotiloista. Myös  harrastukset kuuluvat yksityisyyden piiriin ja se, että jos ei harrasta mitään. Monesti oppitunneilla kyseltiin harrastuksista, lomanvietoista, perhejärjestelyistä, jotka siis kuuluvat selkeästi yksityisyyden piiriin. Pakko voi tulla siitä, että ryhmän paine pakottaa puhumaan. Tämä voi johtaa monesti koulukiusaamiseen tai kiusaamisen lisääntymiseen. Koulukiusaaminen on minusta peruskoulun pahin ongelma. Koulun pitää kaikin voimin taistella sitä vastaan, sillä peruskoulussa on pakko käydä, kiusattavat tuodaan kiusaajien "armoille". Tämän vuoksi kaikki nimittelyt, tönimiset ja liikkumatilan rajoitukset, jotka seuraavat koulukiusaamisesta, pitää kitkeä pois. Tämä tapahtuu totta kai perusopetuslain mukaisin menetelmin. Toivottavasti tällaisia tilanteita koulussa ei enää ole, eikä tule.

Koulussa ei ole myöskään pakko osallistua uskonnon harjoittamiseen. Uskonnollisista tilaisuuksista pitää etukäteen informoida, mitä ei aina vieläkään tehdä. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi nykykoulussa pitää olla kirkkopäiviä tai hartaushetkiä. Jos joku kuuluu "kirkkoon", voi osallistua sen toimintaan kouluajan ulkopuolella. Jumalanpalveluksiin voi osallistua kuka tahansa. En myöskään kannata poliittisten tilaisuuksien järjestämistä koulussa, vaalipaneeli vaalien läheisyydessä, missä kaikki ryhmät ovat paikalla, on eri asia.

Kännykän käyttöä voidaan rajoittaa koulussa vain perustellusti, mutta koululla ei ole oikeutta takavarikoida kännykkää. Tämä pohjautuu yksityisyyden suojaan, kännykkä voi sisältää hyvinkin henkilökohtaisia tietoja ja kännykkärajoitukset liittyvät varsinkin 12§ sananvapaus- ja julkisuus perusoikeuteen. Omaisuuden suoja minusta säätelee sitä, mitä toisen tavaralle saa tehdä. Perusopetuslaissa on määritelty, mitkä tavarat voidaan ottaa haltuun, ja millä edellytyksin. Kännykkää ei voida ottaa haltuun, eikä sen sisältöä selata. Tällainen toiminta ei perustu mihinkään lakiin ja on siksi minusta perusoikeuksien rajoittamista. Sen sijaan peruskoulussa oppilaan pitää osallistua opetukseen ja käyttäytyä asianmukaisesti. Kaikki eivät voi puhua yht'aikaa, eivätkä käyttää kännykkää tunnilla. Asianmukaista minusta on, että kännykkä on esim. oppilaan repussa tai taskussa.

Kouluruoka on jokaisen oppilaan oikeus, mutta minusta ei velvollisuus. Oppilaan ei ole minusta siis pakko syödä koulussa, jos ei halua (monesti olisi järkevää). Myöskään maistamisvelvollisuutta ei ole kirjattu lakiin, tällöin ei ole pakko ottaa ruokaa eikä edes maistaa sitä. Jos oppilas pakotetaan syömään on se minusta perusoikeuksien kannalta pulmallista. Suurempi ongelma on minusta se, jos tällöin rikotaan jotain uskonnollista tapaa, tai oppilas joutuu "paljastamaan", mihin uskontokuntaan kuuluu tai joutuu tekemään tiliä terveydentilastaan.

Sivistykselliset oikeudet pitävät sisällään maksuttoman perusopetuksen. Kouluissa takavuosina pakotettiin lapset suorittamaan hiihdot, luistelut ja muut liikuntalajit. Minusta tämä johti siihen, että oli pakko ostaa esimerkiksi sukset, joilla ei voi  hiihtää, sillä Etelä-Suomessa ei ole yleensä lainkaan lunta. Perusoikeuksien mukaan peruskoulu on siis maksuton. Sukset on pieni ongelma, suurempi ongelma on monot, monot maksavat yhtä paljon kuin sukset. Opettaja antoi ymmärtää, että numeroa ei voida antaa, jollei ole hiihtänyt vaadittua matkaa ja reittiä. Minusta laissa ei ole kyseistä kirjausta eikä myöskään opetussuunnitelman perusteissa. Minusta virkamies ei saa antaa ymmärtää, että jonkun asian tekemisestä tai tekemättä jättämisestä koituu seuraamus, joka ei ole lainmukainen. Jos vanhempi kertoo  kouluun mielestään ohjeiden vastaisista menettelyistä, on hän useasti "hankala". Oppilas on vastaavasti "hankalan" vanhemman lapsi. Tämä on minusta myös aika yleinen tosiasiallinen seuraamus, joka ei kuulu moderniin perusoikeusyhteiskuntaan.

Peruskoulun eikä toisen asteen opetussuunnitelman perusteisiin ei kuulu mihinkään ulkopuolisten kyselyihin vastaaminen. Koulu ei minusta voi siten velvoittaa opiskelijaa vastaamaan arkaluonteisiin kyselyihin, kuten kouluterveyskyselyyn. Minusta mikään laki ei pakota tähän, joten silloin oppilas voi kieltäytyä. Koulussa tilanne on monesti sellainen, että oppilas ei kykene kieltäytymään, koska tilanne on pakottava. Minusta kaikki kyselyt pitäisi hoitaa koulun jälkeen järjestetyissä tilaisuuksissa, jotka kyselijätaho järjestää. Ne tulevat paikalle, jotka haluavat. Tämänkin asian esiinnosto, tuo hankalan vanhemman leiman, mikä on seuraamus, joka ei perustu lainsäädäntöön.

Opetushallitukselta odottaisin parempaa ohjeistusta kyselyihin, kännykkärajoituksiin, pukeutumis- ja hygienia-asiaan sekä kouluruokailuun. Oppilaan mahdollisuus "puolustautua olettamassaan perusoikeuspulmassa" on usein mahdotonta, sillä opettaja on hänelle liian suuri auktoriteetti. Monesti "vapaaehtoisuus" voi olla sitä, että oppilas ei tiedä tai ei uskalla kieltäytyä. Vanhempien mahdollisuus puuttua on myös hyvin rajattu ja heitä voi rajoittaa pelko siitä, miten koulussa reagoidaan asiaan. Pelko näyttäytyy haluna olla hiljaa, ja silittää myötäkarvaan. Kukaan ei halua lapsestaan silmätikkua. Monesti tämä pelko on turha, mutta selkeät kaikkia kouluja koskevat ohjeet olisi hyvä julkaista.

Perusoikeuksiksi on määritelty myös oikeusturva, yhdenvertaisuus ja rikosoikeudellinen laillisuusperiaate. Kuinkahan monta prosenttia luokasta poistamista ja jälki-istunnoista täyttävät nämä kriteerit, luultavasti nykyisin suurin osa ellei kaikki. Ennen oli ns. kollektiivisia rangaistuksia, jos kukaan ei tunnustanut, kaikki jäivät jälki-istuntoon. Tällaiset rangaistukset minusta eivät ole nykyperusoikeuksien mukaisia, eikä niitä kouluissa enää ole. Kussakin koululaissa on määritelty sallitut rangaistukset. Oppilaan kuuleminen pitää olla asianmukainen, eli oppilaan ja hänen huoltajansa pitää saada kaikki asiaan liittyvä materiaali jo etukäteen ja mahdollisuus esittää ilman painostusta oma näkemyksensä. Asian selvittäjä ei voi minusta olla sen ratkaisija.

Asiat, joihin koululla ei ole toimivaltaa, jäävät muiden viranomaisten tutkittavaksi, käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi, esimerkiksi poliisin tai sosiaaliviranomaisten tai lääkäreiden. "Koulu on oppilaitos, ei hoitolaitos, ei poliisilaitos, ei oikeuslaitos eikä sosiaalilaitos".

Perusoikeus liikkumisvapaus ei aiheuta minusta perusoikeusloukkausta. Koulu on vastuussa oppilaista koulupäivän aikana, joten minusta siitä seuraa se, että oppilaita kielletään poistumasta koulun alueelta koulupäivän aikana turvallisuuden takia ilman hyväksyttävää syytä. Liikkumisvapauteen kuuluu se, että perhe voi valita asuinpaikkansa vapaasti. Tästä ei minusta seuraa se, että kunnan pitää rakentaa koulu asunnon viereen, eli "pikkukoulujen" lakkauttaminen minusta kuuluu kuntien itsehallintoon, joka on määritelty myös perustuslaissa.

Koululla on minusta myöskin oikeus vaatia tunneilla hiljaisuutta ja pulpetin ääressä istumista, eli ei voi lähteä siitä, että jokaisella olisi rajaton ilmaisuvapaus sekä liikkumisvapaus. Tämä onkin säädetty käyttäytymisnormein eri koululakeihin. Pitää myös muistaa, että kasvatus voi rajoittaa  perusoikeuksia turvatakseen toisia. Kasvatuksen tuloksena kasvatettava ymmärtää, miten voi luovia eri perusoikeuksien keskellä.

Tämä bloggaus perustuu mielipiteisiini, jotka kuuluvat sananvapauden piiriin. Suomessa on erikseen tahoja, jotka valvovat perusoikeuksien toteutumista esim. Eduskunnan oikeusasiamies.