maanantai 29. syyskuuta 2014

Kalhulla kaaliin, eläkkeelle 65-vuotiaana


Syyskuun lopulla taivaanranta tummeni. Eläkekertymäkarttuma aleni ja eläkeikä karkasi kaksi vuotta eteenpäin.

Kuulun ikäluokkaan 1962, jolla ensimmäisenä on eläkeikä taas 65 vuotta.

Meidän ikäluokallamme ei eläke kertynyt niin aikaisin kuin myöhemmillä ikäluokilla. Armeijaa eikä opiskeluaikaa ei ilmeisesti huomioida.

Pidän ratkaisua epäoikeudenmukaisena. Olin suunnitellut jääväni eläkkeelle jo 63-vuotiaana, nyt eläkkeen taso on sellainen, että jos terveenä säilyy, on pakko jatkaa pidempään, jos on enää työpaikkojakaan. Toisaalta jos pääsee hyvissä voimissa ja terveenä eläkkeelle, on jo hyväosainen. Eläke on aina pienempi kuin palkka. Myöskään mitään kilometrikorvauksia ja päivärahoja ei eläkeläisille makseta. Joten eläkkeen tason pitäisi olla siedettävä.

Huonoimmassa asemassa ovat pätkätyöläiset ja henkilöt, joilla on työttömyyden takia katkoja työvuosissaan, eli juuri ikäluokka 1962, joka koki 1990-luvun laman nuorena ikäluokkana. Itsellä oli koko 1990-luku määräaikaisia ja osin sivutoimisia työsuhteita. Muutama työttömyysjaksokin osui vuosiin. Tällöin ei esimerkiksi opettajaa palkattu kesäksi vaan lukukaudeksi tai jonkun opetuskurssin ajaksi.

Eniten ihmetyttävät "uudistusprosessissa" seuraavat seikat

1. Miksi vuoden 2005 uudistuksessa annettiin suurille ikäluokille alempi eläkeikä ja superkarttuma?

2. Aiotaanko jo saatuja eläkkeitä leikata?
Olen saanut tarkat laskelmat siitä, mikä olisi eläkkeeni, jos täyttäisin 63 ja jäisin eläkkeelle?

Ymmärrän, että yhteiskunnassa pitää leikata. Ihmettelen kuitenkin, miksi kaikenlaisia vastikkeettomia tukia maksetaan yhä enemmän. Eläke on sen sijaan omalla työuralla "ansaittu". Jos kuolee, ei saa eläkettä, joten ansainta on ehkä väärä sana. Eläkejärjestelmään pitäisi luottaa. Jo 1990-luvun alussa valtion eläkkeitä muutettiin, koska oma työsuhteeni valtiolla loppui, loppui myös edut ja mahdolliset tulevat kertymät. Ihmettelen, jos etuja muutetaan taannehtivasti.

3. Miksi kansanedustajilla, joiden pitää asia päättää, on paremmat edut kuin muilla?

Eläkeneuvottelut ovat perustuneet hallitusten ohjelmiin.

4. Miksi  SAK:n puheenjohtaja kommentoi neuvotteluja ja pitää saavutettua neuvottelutulosta hyvänä?

Se on huono ainakin minun kannaltani.

5. Eikö Suomi ole demokraattinen tasavalta, jossa valta kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta?

6. Onko valta siirretty työmarkkinajärjestöille SAK:lle, STTK:lle sekä EK:lle ja KT:lle.

Itse en ole koskaan kuulunut ylläoleviin järjestöihin, minusta ne eivät  ole kokoontuneet valtiopäiville, eivätkä ole ollut vaaleissa ehdolla. Ne eivät edusta kansaa. Työnantajat toki maksavat järjestelmästä, mutta se järjestelmä on lopulta eduskunnan päätös, eli eduskunta säätäköön lait.

7. Uskooko joku, että työurat oikeasti pitenevät?

Työkyvyttömyyseläkkeet laskevat keskimääräistä eläkeikää.

8. Väheneekö työkyvyttömyys SAK:n, STTK:n, EK:n ja KT:n päätöksellä.

9. Tuleeko noin 12 vuoden päästä taas uusi eläkesopu, joka taas huonontaa 1962 ikäluokan etuja?

Itse pyrin vuonna 1962 syntyneenä oppikouluun, jossa kirjat ja ruuat ostettiin itse. Korkeakouluopinnot kustannettiin opintolainalla, kun sitä sai. Kaksi ensimmäistä vuotta jouduin kustantamaan opintoni työnteolla (josta ei edes saa eläkettä, sillä silloin alaikäraja eläkekertymään oli 23 vuotta) sekä korkeakorkoisella pankkilainalla. Olen käynyt armeijaa 330 vuorokautta, mistä ei hyvitetä.

Oma laskennallinen eläkkeeni putoaa satoja euroja kuukaudessa siihen nähden jos olisin vanhan systeemin mukaan olisin ollut töissä 65-vuotiaaksi.

10. Eikö olisi oikeudenmukaista alentaa vastaavalla prosenttiosuudella  muitakin yhteiskunnan etuisuuksia, kuten lapsilisiä, toimeentulotukea, lastenkotihoidontukea, asumistukea, opintotukea, sekä korottaa vastaavasti vanhempien maksuosuutta lastenpäivähoidossa? Miksei asuntolainojen korkovähennystä pudoteta vastaavalla prosenttiosuudella. Eikö olisi syytä alentaa myös kaikkia muita tukia ja valtion tukiaisia?

Eniten minua ihmetyttää, että tämä on otettu pääosin myönteisesti vastaan. Itse olen ollut todella pettynyt.

Minusta taakka olisi pitänyt jakaa myös jo maksussa oleviin vuoden 2005 uudistuksen mukaan maksettuihin superkarttumaeläkkeisiin.

Minusta eläkeikäraja olisi voinut olla edelleen 63  vuotta, mutta eläkettä olisi voitu pienentää. Monella se on oikeasti jaksamiskysymys.

11. Montako 65-vuotiasta sairaanhoitajaa, savusukeltajaa, palomiestä, balettitanssijaa ja opettajaa olette nähneet?

Opettaminen on fyysisesti ja henkisesti nykypelisäännöillä sangen raskasta. Minusta 63 vuotta  olisi hyvin riittänyt eläkeikärajaksi. Nyt ihmisiä kannustetaan olemaan töissä 70-vuotiaaksi. Pitääkö pienpalkkaisen siivoojan siivota eläkeneuvottelijoiden jälkiä vielä 70-vuotiaana?


Toiveet jäävät joskus kummulle, mitä kuva kuvatkoon. Kuvassa on ollut kansakouluni, joka on homeisena jyrätty maan tasalle.

Yläkuvan rakennuksessa olen ollut joskus töissä 5 kuukautta. Vuoden 1962 ikäluokka koki myös työurallaan laman ja pätkätyöt.

12. Nauttivatko työmarkkinajärjestöt ja eläkesysteemi enää ikäluokan 1962 luottamusta?

Omalta kohdaltani ei nauti, valitan ja kärsin. 

perjantai 26. syyskuuta 2014

Vox Romana

Päivö Oksala - Veikko Väänänen: Vox Romana, Gummerus 1962, sarjaan kuului myös sininen sanasto ja selitykset, jossa oli osa sanoista perusmuodossa.

Vox Romana oli meidän latinan oppikirjamme oppikoulussa. Painoksessa lukee "et usum scholarum et universitatum" eli koulujen ja yliopistojen käyttöön.

Vox Romana eli roomalainen ääni on varsin yleissivistävä oppikirja, siinä on Cornelius Nepos'in tekstejä Hamilcarista ja Hannibalista, Julius Caesarin Gallian sodasta. Gallian sodan alkuperäistä painosta myös luimme. Caesar oli varsin aikaansaava sotapäällikkö, joka - vaikka puhui itsestään kolmannessa persoonassa - ei ollut vaatimaton.

Pääpaino oli M. Tullus Ciceron ensimmäisessä puheessa Catilinaa vastaan, pidetty senaatissa (Oratio prima in L. Catiliam, habita in Senatu)

Puheen alkuhan on kuulu, kuinka kauan siis Catilina aiot koetella kärsivällisyyttämme ..

Quo usque tandem abutere, Catilina, patientia nostra? quam diu etiam furot iste tuus nos edudet?

Ciceron puheesta tulee myös sanonta O tempora, o mores! ei oi aikoja oi tapoja, eli moralisointi oli jo tuolloin käytetty vaikutustapa.


C. Valerius Catullus -runo  Passer deliciae meae puellae jäi mieleen
Runo kuuluu kokonaisuudessaan näin:
Passer deliciae meae puellae
quicum ludere, quem in sinu tenere
cui primum digitum dare appetenti
et acres solet incitare morsus,
cum desiderio meo nitenti
carum nescio quid libet iocari
et solaciolum sui doloris,
credo, tum gravis acquiescet ardor:
Tecum ludere sicut ipsa possem
et tristes animi levare curas!


Tyttöä verrataan varpuseen.

Catulluksen runo Vihaan ja rakastan on raju ja lyhyt

Odi et amo

Odi et amo
Quare id faciam, fortasse requires
Nescio, sed fieri sentio et excrucior


Vihaan ja rakastan
Miksi se tapahtuu, ehkä kysyt?
En tiedä. Se vain tapahtuu  ja kärsin

En ole lukenut latinaa 33 vuoteen, joten käännös ei ole aivan oikea, mutta suuntaa antava ja runo on varsin raju. Excrucior liittyy minusta ristillä virumiseen, joten pakotettu rakkaus on hyvin kiduttavaa. Latinassa kirjain c ääntyy k:ksi ja odi et amo lyhenee odet amo, eli i ei äänny.
*****
Latinan alkeiskirjamme alkoi lauseella "Nauta navigat", tämähän tarkoittaa merimies purjehtii, seuraavaksi opetettiin agricola arat eli maanviljelijä viljelee.  Julia vacca est, sen sijaan tuotti vaikeuksia, sillä lause kääntyy Julialla on lehmä, ei siis Julia on lehmä. Nauta eli merimies on a-loppuinen, vaikka kuuluu ensimmäiseen deklinaation eli on feminiinimuotoinen. Latinassa oli muistaakseni viisi deklinaatiota, joista kolmonen oli vaikein. Sijamuotoja oli muistaakseni viisi nominatiivi, akkusatiivi, genetiivi, datiivi ja ablatiivi, joista ablatiivi on monimerkityksellisin, lisäksi oli vokatiivi, puhuttelumuoto ei yleinen oppikirjoissa. Ablatiivilajeja on monia esim ablativus absolutus.
Predikaattia kannatti etsiskellä lauseen lopusta. Verbien taivutus oli itse asiassa aika vaikeaa ja epäsäännöllisiä verbejä oli paljon. Tunnetuin on tietenkin Fero perusmerkityksellään kantaa. Sanasta johtuu esim. englannin sana lautta eli ferry, verbin muotoja opeteltiin esim. fero, tuli, latum, ferre, eli tuli on imperfekti, latum on partisiippi ja ferre on infinitiivi. Fero verbillä on kymmeniä merkityksiä ja johdannaisia esim refero, rettuli, relatum, referre. Sanasta tulee minusta nykykieliin merkitys referenssi.
Mitä tärkeämpi verbi sen epäsäännöllisempi se usein oli. Perus olla-verbi taipui indikatiivin preesensissä varsin yksinkertaisesti muistaakseni
SUM, ES, EST ja monikko SUMUS, ESTIS, SUNT, hieman kuten espanjan kielessä.

Jotain on siis muistissa seitsemän vuoden latinan opinnoista. Kirjoitin yo-kirjoituksissa latinan pitkänä kielenä.

tiistai 23. syyskuuta 2014

Kukolantien valoristeys toiminnassa 27.11.2014

8.12.2014

Aamujumi säilyy tai paheneekin, sillä Ylikyläntien risteys jumittaa tilanteen




27.11.2014
Valot on toiminnassa jo torstaina 27.11.2014 kello 11




24.11.2014
Kukolan ja Kakskerrantien risteykseen tehtiin liikennevalot, alempana kommentteja projektin ajalta.




23.9.2014
Hirvensalon Kukolantien ja Kakskerrantien risteykseen tehtäneen liikennevaloja eli työt ovat alkaneet syyskuun puolenvälin jälkeen

Kuva 2.10.2014
Nyt näyttää tältä



***


Arki-aamuisin risteys voi näyttää tältä.

Sunnuntai-aamuisin tältä

Aiemmin bloggaus risteyksen liikennevaloista täällä.

27.6.2021. Nyt risteyksessä ollut bussipysäkkityömaa

tiistai 16. syyskuuta 2014

Mikä on keskituloinen perhe?


Budjettia käsitellään eduskunnassa Iltasanomissa on laskelma keskituloisen perheen menetyksistä, voi olla tonnin luokkaa.


Iltasanomien esimerkkiperhe on tiivistetysti seuraava

Kaksi keskituloista aikuista ja kaksi lasta
Vuositulot ovat 40 000 €/vuosi/hlö eli yhteensä 80000 €
Asuvat 120 neliön omakotitalossa, ja omistaa kaksi autoa.

Itse emme ole koskaan emmekä nyt päässeet moisiin tuloihin, emmekä omakotitaloon asumaan, lisäksi lapsia oli enemmän kuin kaksi, mutta autoja oli vähemmän kuin kaksi, alkuun ei ollut yhtään. Kaikki automme olemme ostaneet käytettyinä. Nyt ajamme autolla, joka on 12 vuotta vanha japanilainen normaali uutena noin 20 000  €:a maksava, todellinen arvo on enintään 1500  €. Emmekä myöskään saaneet mitään yhteiskunnan rahallista tukea lapsilisää lukuunottamatta, veroja kyllä maksettiin ja maksetaan ahkerasti.

Minusta esimerkissä on vähän samaa vikaa, kuin aiemmassa keskustelussa, jossa puhuttiin 2100  €:n kuukausituloista, onko jollain sellaiset tulot. On ja esimerkkiperhettä köyhempiä perheitä on varsin paljon, mutta on myös rikkaampia. Omakotitaloja Turkuunkin rakennetaan enimmäkseen Hirvensaloon, ne ovat kuitenkin vähintään 200 neliön kokoisia, ja yleensä niissä on kolmekin autoa, ja mahdollisesti moottoripyörä ja mopoauto.

Mikä on keskituloinen perhe?
Millä rahamäärällä lapsiperhe tulee toimeen?
Millä köyhä lapsiperhe joutuu tulemaan toimeen?
Pitääkö perheellä olla omakotitalo ja kaksi autoa ja kaksi lasta?

Muihin en vastaa, mutta minusta viimeiseen vastaan, että minusta ei pidä olla.

Jokainen päättäköön missä asuu ja montako autoa hankkii. Omakotitalon ja autot saa tekemällä paljon töitä tai perustamalla menestyvän yrityksen. Yhteiskunnan pitää luoda edellytykset tähän, kannustaa työntekoon ja yrittämiseen.

Minusta monet joutuvat tulemaan toimeen vähemmällä kuin 80 000 €:n tuloilla. Kaikilla ei ole kahta autoa eikä omakotitaloa. Minusta politiikan lähtökohtana ei voi olla pohtia tällaisen kotitalouden tulonsiirtoja, vaan luoda heille työnteon ja yrittämisen mahdollisuus.

Yhteiskunnan pitää luoda lainsäädäntöpuitteet, infrastruktuuri, koulutus ja terveydenhuolto sekä turvata kansalaisten perusturva.

Köyhiä siis pitää auttaa rahallisesti ei rikkaita. Ihmisiä voidaan kannustaa rikastumaan, mutta tulonsiirroilla ei saa rikastuttaa jo ennestään varakkaita.

Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta mikä on käytäntö?

Ylen tekstitv:n sivulla 105 julkaistiin uutinen 17.9.2014 otsikolla " Tulonsiirrot jopa 75 % bruttotuloista"
Itse uutisessa luki seuraavia tilastotietoja
"Yli puolet suomalaisista saa enemmän tulonsiirtoja kuin maksaa ansiotulo-, pääoma- ja kunnallisveroja, ilmenee Tilastokeskuksen vuoden 2012 luvuista". 
Tämähän on järkyttävän iso luku.
Uutinen kertaa tulonsiirtoja " työttömyysturva, erilaiset asumisen tuet sekä lapsilisät lisäävätkin merkittävästi etenkin kaikkein pienituloisimpien tuloja. Myös eläkkeet lasketaan tulonsiirtoihin". 
Minulle jäi epäselväksi, että onko tässä mukana myös toimeentulotuki, opintotuki luultavasti on, mutta onko vanhempainrahat ja kotihoidon tuki.
Tämän jälkeen otetaan kantaa tulonjaon mukaan tulonsiirtoihin
"Vähiten tienaavaan 10 prosenttiin kuuluvilla tulonsiirtojen osuus tuloista ennen veroja voi kohota jopa 75 prosenttiin". Iso luku, minusta jos toimeentulotuki huomioidaan vielä isompi?
Mutta myös keskituloisia ja suurituloisia autetaan tulonsiirroilla; " Keskituloisillakin osuus bruttotuloista on noin kolmannes, suurituloisilla 10 %".
Suurituloisilla asuntolainan korkojen vähennysoikeus pienentää maksettavia veroja ja nostaa nettotuloja.
Se otetaanko maatalouden tuet ja yritystuet henkilöyrityksille huomioon en tiedä, mutta tässä laskelmassa tuskin.

maanantai 8. syyskuuta 2014

Kuinka suuria opetusryhmät ovat peruskoulussa?



Olen pidempään pohtinut kysymystä, jonka esitti myös yläkuvan Turun Sanomien 5.9 olleessa jutussa Koulutuksen tutkimuslaitoksen johtaja professori Jouni Välijärvi.

Kuinka suuria opetusryhmät ovat todellisuudessa peruskoulussa?
Jos esimerkiksi alakoululuokka 1 C:llä on 22 opiskelijaa, mutta se jaetaan äidinkielessä ja matematiikassa kahteen ryhmään, todellinen opetusryhmäkoko on vähemmän kuin 22.

Tai yläkoululuokka 8F jaetaan äidinkielessä, matematiikassa, ruotsissa, englannissa, valinnaisissa kuten kotitaloudessa ja teknisissä töissä lisäksi poikien ja tyttöjen liikunnat järjestetään erikseen jotkut toiseen ryhmän yhdistäen jotkut yksikseen. Tiedän tapauksissa, jossa historian ja yhteiskuntaopin tunnit ovat jaettu. Uskonnon opetuksen järjestelytj ohtavat siihen, että ryhmät ovat pienempiä kuin virallinen luokkakoko, sillä on mahdollisuus valita ET ja jokaiselle uskontokunnalle järjestetään tiettyjen kriteerien täyttyessä oma ryhmä, jossa on sitten luonnollisesti monta oppilasta mahdollisesti eri kouluistakin.

Tällöin todellinen ryhmäkoko minusta pienenee ehkä paljonkin, kuten pienenee myös siinä tapauksessa, että osalla tunneista tietyt opiskelijat ovat erityisopettajan opetuksessa, osa on "resurssiopettajan" ryhmässä ja osa on sijoitettu toiseen koulutaloon pienryhmään. lisäksi oppilaille tarjotaan tukiopetusta ja erityisopetusta.

Pitäisikö laskea painotettu keskiarvo? Voisiko tulla vastaukseksi, että todellinen ryhmäkoko on alle 20 ehkä 16?

Kyseisessä tutkimuksessa Suomi oli tehokkuusvertailun kärjessä.

Mutta mitataanko opettajien palkat oikein ja mitataanko ryhmäkoot oikein?

Millä asiantuntemuksella ihmettelen?
En samalla kuin professori Välijärvi, mutta olen opettanut ammoisella yläasteella myöhemmin toisella ja korkea-asteella ja toiminut koulutuksen "hallintotehtävissä", ja olen selvittänyt eräiden nyky peruskoululuokkien jakotunnit eri aineissa.

Mitään systematiikkaa jakotunneissa ei ole vaan vaihtelee luultavasti kouluttain, vuosittain ja aineittain, mutta aina on jakotunteja isoilla ryhmillä.

Mikä merkitys tällä on resurssikeskustelussa?
Kun opiskelija siirtyy lukioon opetusryhmän koko voi olla jopa 40 tai ylikin. Harva opetusryhmä on alle 20. Lukio-opiskelijan valmiudet voivat olla varsin hyvät, mutta kaikki eivät pysty pääsemään näin isoissa ryhmissä hyviin tuloksiin, vaan kotiläksyjä tehdään kauan tai ei tehdä ja ei menestytä.

Lukiovertailuissa olen ihmetellyt lukioita, joissa ylioppilaskirjoittajia on alle 30. Mistä rahoista opetus maksetaan? Kuka rahoittaa pienet ryhmät? Ei kai pienet koulut voi saada "lisärahaa"?

Ammattikoulussa ryhmäkoot vaihtelevat aloittain ja kouluttain, mutta jos ammattia tukevissa yhteisissä aineissa kuten äidinkielessä, englannissa, ruotsissa ja matematiikassa ryhmän koko on 18, monesta opiskelijasta tämä tuntuu isolta, sillä peruskoulussa on ryhmäkoko voinut olla alle 15 tai jopa alle 10.

Miten ryhmäkoko vaikuttaa (omia havaintoja)?
Korkea-asteella olen luennoinut 250 hengelle, mutta pitänyt demoja samalla kurssilla yhdeksälle ryhmälle, eli demoissa teoreettinen ryhmäkoko (ja todellinenkin, koska demot olivat pakollisia) oli 27,8. Joissain ryhmissä oli 30 joissain 22. Jos ryhmässä on työrauha ja ryhmä osallistuu aktivisesti, iso ryhmä ei ole huonompi kuin pieni ryhmä.

Pieni ryhmä on minusta parempi, jos ryhmässä on henkilöitä, joilla ei ole opiskeluvalmiuksia tai -halua, koska pienessä ryhmässä on enemmän "aikaa", myös toiset oppilaat voivat selittää ja tukea. Monesti tämä jää opettajan harteille.

Peruskoulun alaluokilla pitäisi minusta olla alle 20 oppilaan ryhmiä. Pientä ryhmää esimerkiksi 16 oppilasta ei minusta tarvitse jakaa, jos luokassa ei ole integroitu erityisoppilaita. Minusta on hankala opettaa yksin 20 hengen ryhmää, jos viidellä on hojks, koska he juuri vaativat erityistukea. Niin isossa ryhmässä ei ole mahdollista sitä antaa. Jos luokassa on muutama erityistukea tarvitseva, se onnistuu hyvin varsinkin, jos opiskelijalla on motivaatiota istua kärsivällisesti tilanteessa, jossa hän ei pääse etenemään. Levottomuus luokassa leviää, eli opettajalta vaaditaan hyvää organisointitaitoa ja rauhallisuutta. Monesti opettaja joutuu miettimään eri ohjelman näille oppilaille.

Omana kouluaikanani pidin itse isosta ryhmästä, sillä siellä oli paljon kavereita. Iso hyvin toimiva ryhmä on varsin tehokas ja joustava. Itse kävin keskikoulun poikaluokassa, siellä oli aina kavereita. Tämän ryhmän tehokkuus ja joustavuus ei useinkaan suuntautunut oppimistavoitteisiin, mutta jos joku halusi opiskella, se oli mahdollista. Itse aloin lukea kokeisiin vasta keskikoulun neljännellä (peruskoulun 8 luokalla), peruskouluksi muuttuneen koulun yhdeksännellä luokalla tein läksyjäkin. Poika- ja tyttökouluista on luovuttu, itsekin kävin kansakoulun ja lukion luokassa, jossa oli tyttöjä ja poikia, tällä on tasapainottava vaikutus ja lisää tasa-arvoa. Turussa oli minusta 1970-luvun alussa kaksi poikaoppikoulua (Ressu Maariankadulla ja Klassikko Linnankadulla) ja kaksi tyttöoppikoulua (Luostarivuori ja Aurakadulla toinen), kaksi ruotsinkielistä oppikoulua ja loput olivat suomenkielisiä yhteiskouluja, joista yksi Norssi oli valtion harjoittelukoulu.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Neljä kurkea



Olen seurannut kesäisin kurkipariskuntaa. Parisen kesää sitten parilla oli poikanen ja syksyllä muuttivat pois. Tänä kesänä poikasia oli peräti kaksi.



Yläkuva on kaukaa otettu ja huono, mutta kertoo olennaisen, kaksi poikasta. Seuraavaan kuvaan olen rajannut poikaset syksyllä.

Tässä toinen poikasista ja "vanhemmat"

Tässä kuva 22.8.2014, jolloin harjoiteltiin lentämistä.

Kurjet muuttavat myöhemmin, mutta kerääntyvät ennen muuttua isompiin parviin, olen nähnyt yli sadan kurjen parven lentävän muutossa viime syksynä, komea näky, mutta kurjet lentävät silloin paljon korkeammalla.

2016 kesällä

On ollut kurkia,

Tässä vielä videolla

torstai 4. syyskuuta 2014

Yrittäjyyden oranssi kirja: Taivas + Helvetti



Yrittäjyyden oranssi kirja: Taivas + Helvetti, 21 alastonta tarinaa yrittäjyydestä, tekijät Terho Puustinen & Mika Mäkeläinen, One on One, hieman yli 300 sivua, lopussa on tilaa vielä omille muistiinpanoille.

Kirja sisältää kaksikymmentäyksi tositarinaa yrittäjyydestä, sen iloista ja suruista.

Aloitustarina on Rovion Niklas Hedistä, jolle äiti oli monesti sanonut, että "koska lopetat typerän pelaamisen". Niklas Hed on minusta varsin tyypillinen it-yrittäjä. Hän on tekniikan ylioppilas ja osallistunut pelikilpailuun, josta pikku hiljaa siirtyi yrittäjäksi. Heti ei ollut kuin yrittäjän liekki, ei Roviota. Rahoitusta nimeenomaan peliyrityksen alussa tarvitaan, sillä mobiilipelin kehitys on pitkäjänteistä toimintaa. Rovio haluaa viimeistellä pelinsä, mitään keskinkertaista eikä keskeneräistä ei päästetä markkinoille. Roviolle Apple oli onnenpotku, sillä operaattoreiden hinnoittelukaava oli peliyritykselle hankalampi. Hedin kohdalla tuodaan esiin Nummelassa ollut määrätietoinen uintiharrastus. Tavoitteellisesta ja määrätietoisesta toiminnassa on yrittäjänäkin hyötyä.

Applen entinen nokkamies Steve Jobs ja Microsoftin Bill Gates aloittivat ohjelmoinnilla, kuvainnollisesti nyrkkipajasta. Gates basic-juttujen jälkeen kaupallisti DOS-järjestelmän. Applen Macintosh uhkasi PC-maailmaa Applen Macintosh oli Steve Jobsin ideoima. Kun Windows pääsi kunnolla Dossin korvaajaksi, Applen graafinen etu alkoi horjua. Samoihin aikoihin Jobs lähti Applesta ja luulin sen olevan Applen loppu. Älykännykät, kosketusnäyttö, ipod ja ipad nostivat Appleen palanneen Jobsin ja Applen uudelleen huipulle. Sekä Jobs että Gates eivät tiettävästi ole suorittaneet yliopistotutkintoa loppuun, ei ole tarvinnut, eivätkä ehtineet.

Seuraava kirjan tarina kertoo puusepästä, joka perusti yrityksensä 57 neliömetrin vuokratiloihin ja osti poistokoneet, ja nykyisin tekee massiivisia laatuhuonekaluja isommissa tiloissa. Wooden Oy:n tulos ja liikevaihto eivät ole Rovioon verrattuna isoja, mutta pärjätään kuten yrityskin. Vaikeaa välillä on ollut. Yrittäjä on yksin. Markkinataloudessa jokaisesta tilauksesta pitää kilpailla, tarjouskilpailut ovat arkipäivää.

Entisiä Nokian työntekijöitä on kirjassa. Graafinen suunnittelija, jonka yritys ei ole perustunut onneen vaan siihen, että hän on tehnyt "helvetisti" töitä. Perheessä sattunut tragedia oli tämän innovatiivisen naisen uran eräs vedenjakaja. T:mi Satukala Graphic Designin omistajan mukaan entisen työpaikan palavereista 90% oli turhia. Samaa on mieltä DI-mies. Hänkin  oli Nokialla töissä ja huomasi yrityksen raskaan palaverikulttuurin. Nyt hänellä on konepajayritys tai yrityksiä eli Tampereen Konepajat Oy. Kaverilla on terveitä mottoja, kuten asiakkaita ei kannata "ryöstää", ja hän arvostelee laiskaa työkulttuuria, myöskin entisten johtajien istumisen entisten yritystensä johtoelimissä. Se johtaa helposti peruutuspeilin katsomiseen ja pysähtymiseen.

AY-liikkeen tiettyjä asenteita analysoi myös mies Tammimetsän takaa. Pekka Siivonen-Uotila on ollut perustamassa mm Laitilan Wirvoitusjuomatehdasta ja muita yrityksiä. Tammimetsässä on puhuri puhaltanut, sen osaomistama Rocca (ravintola Turussa) meni nurin.

Kävin Förin vieressä olleessa Roccassa (vaihtoi toisella konseptilla Kirjaston lähelle, jossa en käynyt) muutaman kerran. Palaute oli "Rocca ykkösessä" seurueellemme tyly. Ruuan suolaisuus oli toisella kerralla mielestämme liiallista ja asiasta reklamoitiin. Asiaa ei hyvitelty vaan palaute oli varsin nuiva. Itse valitsinkin jatkossa minulle sopivimpia paikkoja. Rocca ykkönen oli muutenkin minulle liian hieno ja kallis paikka, kuten tosin useimmat ravintolat, mutta Mamia Turussa voin suositella on hyvä ruoka ja palvelu.

Seuraavan tarinan sankari on varasanomalehdenjakaja. Sellaisena toimii Kamerunista kotoisin oleva T:mi Muuttopalvelu Njilan omistaja. Reipas kaveri onkin! Itse en ole öisin jakanut lehtiä, mutta olin päätoimittajana Otahuudossa, jos sen jakelu petti tai sopimusta ei ollut, päätoimittaja jakoi Otaniemeen kaikki lehdet, kovaa puuhaa, tämä tuli joitain kertoja tehtyä. Njilan muuttopalvelu toimii pakettiauton ja yrittäjän voimin sitten muina aikoina, toivon paljon muuttoja ja myötätuulta yritykselle. Kaveri mainitsee asuvansa Vantaan Hakunilassa, jossa olin hetken aikaan opettajan viransijaisena.

Eräs naisyrittäjä koki kotoisen ankkalammikkonsa ahdistavaksi. Ahdistuksesta voi nousta yrittäjyyden avulla. Vaihekkaiden käänteiden jälkeen kuullaan lastenvaatteita myyvän Beibaboom oy:n tarina. Idea oli syntynyt synnytyssalikokemusten jälkeen.

Erittäin koskettava on myös seuraava tarina, siinä sokea diplomi-insinööri olisi voinut jäädä sairaseläkkeelle, mutta on nyt menestyvä valaistusalan yrittäjä Innojokin omistaja ja tekniikan tohtori. Asennetta joiltain todella löytyy.

Joukon nuorin yrittäjä on Rekolan Kukkatalo oy:n pyörittäjä, eli 1994 syntynyt mieshenkilö (ilmeisesti Vantaalta, asuin joskus Rekolan aseman lähellä). Kaveri on kerännyt kymmenvuotiaana mönkijärahat pullojen keräyksellä ja nurmikonleikkaamisella. Nyt pojalla on viheralan yritys.

Stylehunter Oy:n yrittäjä on Jyväskylän tiimiakatemian kasvatteja. Tiimiakatemian ideoihin olen joskus itsekin työssäni välillisesti tutustunut. Innovatiivista porukkaa. Health Puzzle Oy:n yrittäjä toimii terveysalalla.

Motomer Oy:n alkukipinä on ehkä syntynyt, kun yrittäjän isällä on ollut autotalli, jossa on opit ja kipinä autonkorjaukseen saatu, nyt on oma korjauspaja Autoasi -ketjun yhdessä liikkeessä Espoossa. Kilpailustrategioita voi olla erilaisia. T:mi Kauneushuone on satsannut laitteisiin esimerkiksi laseriin, jolla annetaan erilaisia hoitoja. Laadulla kannattaa kilpailla. Kuumakuivattu puu on esitellyllä yrittäjällä oikein käsitelty. Yritys on pysynyt pinnalla, vaikka on tapahtunut traagisia elämänvaiheita, ja alalla on ollut yrittäjiä, joiden kuivaus ei ole ollut laadukasta. Toisen huonolaatu voi hankaloittaa korkean laadun yrittäjää. Eräs kaveri on perustanut menestyvän tapahtumajärjestely-yrityksen Management event Oy:n. Adrenaliini on myös yksi yrittämisen palkinnoista.

Kirjassa kerrotaan vielä, miten kahden konkurssin kautta kolmas kertaa varmasti toden sanoo. Yrittäjän päivä -säätiön tulisieluinen jäsen saa puheenvuoron ja kertoo miten Aatos Erkko saatiin mukaan patsas-hankkeeseen, patsas paljastettiin 5.9.2006.

Mikko Kodisoja Supercell oy:n tarina kerrotaan myös kirjassa. Kodisojan suvussahan on yrittäjätaustaa, Kallun grilli eräs toimipiste on Hirvensalossakin. Kodisojalla oli ennen Supercelliä ollut monia yrityksiä ja yrittäjämäistä asennetta. Tarinan voi lukea itse kirjasta. Huomattavaa on, että sekä Rovion että Supercellin tarinat sivuavat myös Applea. Apple ostaa hyviä pelejä alustalleen. Kun itse käytin Applen Macintoshia 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa juuri sovellusten puuttuminen haittasi, eli Applen uusi nousu on myös sovelluslähtöistä. Laitetta, jossa ei ole mitään ohjelmia tai sovelluksia ei kukaan käytä. Eräässä tarinassa viitataan Applen aiheuttamaan muutokseen, jossa taitto ja kuvan käsittely tapahtuu asiakkaalla, ei enää painotalossa. Taitto-ohjelmat muuten "keksittiin" jo 1980-luvulla (viimeistään), itsekin siirryttiin Otahuudon tekemisessä itse latomiseen Macintoshilla, ennen jutut kirjoitettiin käsin ja ladottiin painossa, seuraava askel oli taitto, sitten kuvan käsittely.

Jari Sarasvuo on myös mukana yrityksellään Trainershouse.
Jari Sarasvuo on ainoa näistä yrittäjistä, jonka olen kahdesti tavannutkin vuonna 1987. Sarasvuon lehtijuttuja luin 1980-luvulla ensin Länsiväylästä, sitten City-lehdestä ja Contactorista. Jari on ollut laajasti lehdissä, oli MTV:lla toimittajana, oma show Hyvät, pahat ja rumat ja jo varhain Jari Sarasvuo perusti yrityksensä. Kaikkea hyvää Jarille ja perheelle. Jari on tulisielu, joka on kirjoittanut paljon kirjoja sisäisistäsankareista ja muista. En tässä tukeudu lainkaan kirjaan, vaan puhun omista häilyvistä muistoista. Jari on itse tehnt uransa ja määritietoisella intensiivisella otteella rakentanut Sarasvuo-brändin. Kaikki sympatiat Jarille ja yrityksille, Jari on syntynyt yrittäjäksi. Itse teksti Jarin lahjat tuntien on parempi ja traagisempi taustaltaan, Jari ei ole syntynyt kultalusikka suussa, eikä hänelläkään liene loppututkintoa. Kuitenkin hän on yrittäjä ja työllistäjä.

Paljon on tarinoita osin traagisiakin, kun yrittäjä on vakavasti sairastunut tai oma läheinen menetetään. Aina on kuitenkin noustu, vaikka joskus kanssaihmisetkin koittavat kampittaa. Työntekijän asenne punnitaan irtisanomisissa ja konkursseissa, kuka painaa täysillä loppuun.

Yrityksiä on siis myös Pilvon Oy, Entsiöinti Pulla Oy ja Lunawood Oy.

Kirjan päättää Mika Mäkeläisen (lienee toinen kirjoittajista) tarina, joka kokoaa tavallaan tarinat siinä on traagisuutta ja ensin laskua ja kovaa työtä ennen vakaata tuloksentekoa. Mäkeläisen yritys on GTW group Oy

*****
Kirja kannustaa yrittäjyyteen. Itse en ole yrittäjä, suurin ongelma on oman työni hinnoittelu ja myynti. Tämäkin bloggaus on lukijalle ilmainen.

Tänä vuonna  5.9 eli Yrittäjän päivä kirjasta tulee toinen osa, 21 uutta tarinaa eräs on tunnettu turkulainen yrittäjä Hesburgerin perustaja ja omistaja Heikki Salmela.

Itse vierastan hieman jo kirjan nimeä, sekä sanaa alaston. Olen myös konservatiivi. Mutta yrittäjyys on asia, joka muuttaa yrittäjän elämän ja saa yhteiskunnan pyörimään. Minusta yrittäjän riski on sitä, että jos menee hyvin, olet rikas, hyvin toimeentuleva ja kiireinen, jos menee huonosti, olet varsin yksin, ehkä vähemmän kiireinen ja stressaantunut. Luultavasti jokaisella yrityksellä menee joskus hyvin huonosti, silloin vaaditaan "suo, kuokka ja Jussi" -asennetta. Kannattaa tosin olla pilaamasta selkäänsä kuten Jussi. Varsinkin yrityksen aloitus on hankalaa, myös kilpailutilanteen muuttuminen, yrityksen laajentuminen ja muut äkilliset seikat voivat olla hyvinkin käänteentekeviä, silloin on edessä nousu ylös tai kuilu alas.